Venezuela on liittotasavalta Etelä-Amerikassa. Se sijaitsee Etelä-Amerikan mantereen pohjoisosassa ja sen rajanaapureita ovat Brasilia, Kolumbia ja Guyana. Venezuela on ollut itsenäinen valtio vuodesta 1821 lähtien, kun se onnistui itsenäistymään Espanjan vallan alta. Venezuelan bolivariaarinen tasavalta on maailman yhdeksänneksi suurin öljyn tuottaja, ja öljyteollisuus on vaurastuttanut maata ensimmäisen maailmansodan lopusta lähtien, jolloin Venezuela muuttui maatalouskeskeisestä taloudesta öljyteollisuuskeskeiseen talouteen. Venezuelan pitkäaikainen hallitsija, presidentti Hugo Chávez (vuodesta 1998 lähtien maan presidenttinä), on aloittanut useita sosiaalisia ohjelmia, ja toteuttaakin osittain sosialismin kaltaista politiikkaa. Chávez on myös luvannut poistaa maasta korruption ja tasata kasvaneita tuloeroja.
Historia
Venezuelan historialliset juuret ulottuvat Kristoffer Kolumbuksen 1498 tekemään rantautumiseen Venezuelaan, jolloin maata asuttivat intiaaniväestöt. Nimensä Venezuela on saanut 1499, kun kaksi tutkimusmatkailijaa Alonso de Ojeda ja Amerigo Vespucci sanoivat löytäneensä maan ja nimittivät sen Pikku-Venetsiaksi eli Venezuelaksi veden päälle rakennettujen asumusten vuoksi. Venezuela oli Espanjan ensimmäinen pysyvä siirtomaa-alue Etelä-Amerikassa vuodesta 1522 lähtien. Asukkaita tällä alueella oli arviolta miljoona, mutta asukasluku väheni siirtomaa-aikoina, lähinnä eurooppalaisten tuomien tautien vuoksi. Venezuelasta tuotiin emämaahan jalometalleja ja helmiä, sekä myöhemmin orjia. Maan valloittaminen kokonaan oli kuitenkin espanjalaisille raskasta, eivätkä he päässeet levittäytymään koko maan alueelle koskaan.
Eurooppalaisten siirtomaahallitsijoiden vuosisatoja kestäneen riiston jälkeen Venezuela itsenäistyi vuonna 1821. Venezuela oli kylläkin julistautunut itsenäiseksi vuonna 1811, mutta se hyväksyttiin vasta kovien kamppailujen jälkeen 10 vuotta myöhemmin. Itsenäisyys oli "yhteinen" kolmen muun maan kanssa, Kolumbian, Panaman ja Ecuadorin kanssa, ja näiden neljän maan itsenäistä valtiota kutsuttiin Suur-Kolumbiaksi. Suur-Kolumbia hajosi v. 1830. Suurin itsenäisyyskampanjan vaikuttaja oli Simón Bolívar. Hän johti taisteluita itsenäisyyden puolesta ja hänen ansiostaan Suur-Kolumbian lisäksi Espanjan vallan alta itsenäistyi myös Peru ja Bolivia. Bolívar piti Amerikan vallankumousta esikuvanaan, ja hänen ajatuksenaan oli muodostaa Etelä-Amerikan Yhdysvallat, joka kuitenkin jäi pelkäksi ajatukseksi. Kuvassa maan nykyinen presidentti Hugo Chávez sekä taustallataulu kansallissankarista Simón Bolívarista.
Itsenäistymisen tuloksena oli pitkään kestänyt kaaos, kun maassa oli välillä johtajana diktaattoreita, poliittista epävakautta ja vallankumouksellista toimintaa. Vuonna 1998 valittu presidentti Hugo Chávez alkoi heti aktiivisesti ajaa maata sosialismin suuntaan. 1999 säädettiin uusi perustuslaki, jossa armeijan ja presidentin valtaa lisättiin. Viralliseksi nimeksi vaihdettiin Venezuelan bolivariaaninen tasavalta. Valtio otti tiukemman otteen maan öljyteollisuudesta ja pankin toiminnasta. Chávezin itsevaltainen johtamistyyli alkoi kuitenkin pian herättää vastustusta. Sotilasvallankaappaus, väkivaltaiset joukkomielenosoitukset, yleislakko ja opposition järjestämä kansanäänestyskään eivät pystyneet päättämään Chávezin toimikautta presidenttinä - päinvastoin: köyhimpien kansanosien tuella hän nousi vuoden 2006 presidentinvaalissa vahvempaan asemaan kuin hän oli koskaan ollutkaan. Nykyään Venezuela on presidentin johtama tasavalta, jonka parlamentilla on heikko asema.
Kulttuuri Venezuelan yhteiskunnallinen kehitys on ollut ainutlaatuista Latinalaisessa Amerikassa. Maa on parinsadan vuoden aikana muuttunut Espanjan siirtomaan asemasta moderniksi länsimaiseksi kulutusyhteiskunnaksi. Venezuelan 27,2 miljoonsta asukkaasta n. 96% on katolilaisia, mutta Venezuela eroaa naapurimaistaan länsimaiseen tyyliin myös siten, että kirkolla ei ole niin suuri merkitys ihmisten elämässä kuin muilla eteläamerikkalaisilla valtioilla. Valtion virallinen kieli on Espanja, mutta Venezuelan intiaanit puhuvat edelleen omia alkuperäiskieliään, joita on n. 30. Venezuelan väestön jakautumista voidaan kutsua kulttuurien sulatusuuniksi. Venezuelan väestö koostuu parinkymmenen prosentin osuudella valkoihoisista, joka on merkittävän suuri verrattuna pohjoisen Etelä-Afrikan maihin. Vaikka valkoihoiset kattavat vain pienen osan väestöstä, silti kansalliseen perinteeseen on aina kuulunut valkoisen rodun ylemmyys. 10 prosenttia väestöstä on afrikkalaistaustaista, 2 prosenttia intiaaneja ja suurin osa väestöstä sekarotuisia tai mestitsejä. Vaikka presidentti Chávezin ensimmäisiä lupauksia oli tasata maan tuloeroja, hänellä tuntuu olevan vielä paljon tehtävää jäljellä täyttääkseen lupauksensa, vielä 11 vuoden presidenttinä olon jälkeen. Etenkin Caravasissa tulevat selvästi ilmi räikeät sosiaaliset vastakohdat. Ydinkeskustassa öljypohattojen limusiinit tukkeuttavat kadut sillä välin kun sadattuhannet ihmiset elävät kaupungin ympäröivissä slummeissa. Parhaiten rakennetuissa slummeissa on käytetty tiilejä ja puita, osassa päärakennusaineena on toiminut pahvi. Slummeissa asuneet ihmiset ovat osittain maaseudulta muuttaneita ihmisiä, jotka ovat saapuneet suurkaupunkiin valojen houkuttelemana, ja osa on laittomia maahanmuuttajia.
Simón Bolívarin kunniaksi pystytetyt lukuisat muistomerkit ympäri Venezuelan kaupunkeja on koristeltu seppelein sekä hänen syntymäpäivänään että kirkkopyhinä, jolloin tunnelma vaihtelee hartaasta kunnioituksesta riemukkaaseen ilonpitoon. Maan kansallissankari on myös tavallaan tunnettu suomessa, sillä Aku Ankan koira Pulivari on nimetty Bolívarin mukaan. Venezuelalaiseen perinteiseen kuuluu pääsiäisviikon päivien viettäminen aurinkorannalla ja iltaisin jumalanpalveluksissa. Kaikkialla maassa järjestetään myös suojeluspyhimyksien kunniaksi paraateja, fiestoja, joissa kiertelee paljon värikkäitä kulkueita, on paljon tanssia ja musiikkia ja muita suosittuja rituaaleja.Venezuelalaisilla on suomalaisiin verrattuna täysin erilainen joulupöytä, tällöin nimittäin ihmiset nauttivat keitettyä lihaa, riisiä, oliiveja, rusinoita ja kasviksia, jotka paistetaan ja kääritään maissitaikinan sisään. Tämän nyytin päälle kääritään kosteita banaaninlehtiä, minkä jälkeen se paistetaan uudelleen ja nautitaan kuumana. Ateriakokonaisuutta kutsutaan Hallacaksi, jonka valmistus on sosiaalinen tapahtuma, joka voi kestää jopa päiviä. Ennen siirtomaa-aikaansa Venezuelan valtaväestönä olivat intiaanit. Maan kulttuuriin ovat intiaanien lisäksi vaikuttanueet espanjalaiset ja afrikkalaisten orjien jälkeläiset, joiden mukaan on esimerkiksi venezuelalainen musiikki kehittynyt. Perinteisiä käsityötaideteoksia ovat kudotut seinävaatteet, keramiikka ja kaulakorut. Näitä taidonnäytteitä nähdään melkein koko maassa, mutta Caracas edustaa Venezuelasta modernimpaa taidetta, osittain sen kärsimien maanjäristystuhojen vuoksi. Myös kansallisen öljyteollisuuden tuomat rikkaudet näkyvät kaupungin katukuvassa.
San Francisco de Yaren kylässä järjestetään vuosittain pyhän ruumiin juhlassa todella helvetillinen spektaakkeli. Paikalliset paholaistanssit ovat kiistatta venezuelalaisen kansallisperinteen kohokohta. Suuri osa kylän miehistä, naiset joutuvat tyytymään vain katselemaan, pukeutuvat kirkkaanpunaisiin viittoihin ja värikkäästi maalattuihin eläinnaamioihin ja tanssii rytmikkäästi kiihkeästi kalisevien marakassien säestyksellä. Tämä esitys on olennainen osa pyhän ruumiin juhlan katukulkuetta. Kulkue etenee kuitenkin katuosuudesta huolimatta tiukan aikataulun mukaan. Seremonia alkaa sen jälkeen, kun paikalliset kirkonmiehet ovat siunanneet Yaren paholaiset (diablos de Yare). Kulkueen johtajalla (primer capaz) on nelisarvinen naamio, jonka perässä seuraavat kolmisarvinen secundo capaz aj sitten muut kulkueen osanottajat kaksisarvisine naamioineen. Kulkueen tärkeimmät miehet esittävät tärkeimpiä rooleja neljä vuotta peräkkäin.Tämän häkellyttävän spektaakkelin juuret juontuvat 1700-luvulle. Sen jälkeen kun Venezuelan siirtomaahallitsijat olivat kieltäneet mustien orjien pääsyn Yaren kirkkoon, nämä pukeutuivat paholaisnaamioihin ja vaativat äänekkäästi pääsyä sisään. Sattumalta tämä tapahtui kuukausia kestäneen kuivuuden jälkeen, ja välittömästi tapahtuneen jälkeen taivas repesi sateeseen. Ihmeen koettiin olevan merkki jumalalta, ja orjat saivat siitä hyvästä tulla taas kirkkoon. Lähteet: fi.wikipedia.orgwww.venezuela.fiMaailmalla: Amerikka Weilin+Göös Oy (2009) Tehnyt: Aleksi
Venezuela
Historia
Venezuelan historialliset juuret ulottuvat Kristoffer Kolumbuksen 1498 tekemään rantautumiseen Venezuelaan, jolloin maata asuttivat intiaaniväestöt. Nimensä Venezuela on saanut 1499, kun kaksi tutkimusmatkailijaa Alonso de Ojeda ja Amerigo Vespucci sanoivat löytäneensä maan ja nimittivät sen Pikku-Venetsiaksi eli Venezuelaksi veden päälle rakennettujen asumusten vuoksi.
Venezuela oli Espanjan ensimmäinen pysyvä siirtomaa-alue Etelä-Amerikassa vuodesta 1522 lähtien. Asukkaita tällä alueella oli arviolta miljoona, mutta asukasluku väheni siirtomaa-aikoina, lähinnä eurooppalaisten tuomien tautien vuoksi. Venezuelasta tuotiin emämaahan jalometalleja ja helmiä, sekä myöhemmin orjia. Maan valloittaminen kokonaan oli kuitenkin espanjalaisille raskasta, eivätkä he päässeet levittäytymään koko maan alueelle koskaan.
Kuvassa maan nykyinen presidentti Hugo Chávez sekä taustallataulu kansallissankarista Simón Bolívarista.
Itsenäistymisen tuloksena oli pitkään kestänyt kaaos, kun maassa oli välillä johtajana diktaattoreita, poliittista epävakautta ja vallankumouksellista toimintaa. Vuonna 1998 valittu presidentti Hugo Chávez alkoi heti aktiivisesti ajaa maata sosialismin suuntaan. 1999 säädettiin uusi perustuslaki, jossa armeijan ja presidentin valtaa lisättiin. Viralliseksi nimeksi vaihdettiin Venezuelan bolivariaaninen tasavalta. Valtio otti tiukemman otteen maan öljyteollisuudesta ja pankin toiminnasta.
Chávezin itsevaltainen johtamistyyli alkoi kuitenkin pian herättää vastustusta. Sotilasvallankaappaus, väkivaltaiset joukkomielenosoitukset, yleislakko ja opposition järjestämä kansanäänestyskään eivät pystyneet päättämään Chávezin toimikautta presidenttinä - päinvastoin: köyhimpien kansanosien tuella hän nousi vuoden 2006 presidentinvaalissa vahvempaan asemaan kuin hän oli koskaan ollutkaan. Nykyään Venezuela on presidentin johtama tasavalta, jonka parlamentilla on heikko asema.
Kulttuuri
Venezuelan yhteiskunnallinen kehitys on ollut ainutlaatuista Latinalaisessa Amerikassa. Maa on parinsadan vuoden aikana muuttunut Espanjan siirtomaan asemasta moderniksi länsimaiseksi kulutusyhteiskunnaksi. Venezuelan 27,2 miljoonsta asukkaasta n. 96% on katolilaisia, mutta Venezuela eroaa naapurimaistaan länsimaiseen tyyliin myös siten, että kirkolla ei ole niin suuri merkitys ihmisten elämässä kuin muilla eteläamerikkalaisilla valtioilla. Valtion virallinen kieli on Espanja, mutta Venezuelan intiaanit puhuvat edelleen omia alkuperäiskieliään, joita on n. 30.
Venezuelan väestön jakautumista voidaan kutsua kulttuurien sulatusuuniksi. Venezuelan väestö koostuu parinkymmenen prosentin osuudella valkoihoisista, joka on merkittävän suuri verrattuna pohjoisen Etelä-Afrikan maihin. Vaikka valkoihoiset kattavat vain pienen osan väestöstä, silti kansalliseen perinteeseen on aina kuulunut valkoisen rodun ylemmyys. 10 prosenttia väestöstä on afrikkalaistaustaista, 2 prosenttia intiaaneja ja suurin osa väestöstä sekarotuisia tai mestitsejä.
Etenkin Caravasissa tulevat selvästi ilmi räikeät sosiaaliset vastakohdat. Ydinkeskustassa öljypohattojen limusiinit tukkeuttavat kadut sillä välin kun sadattuhannet ihmiset elävät kaupungin ympäröivissä slummeissa. Parhaiten rakennetuissa slummeissa on käytetty tiilejä ja puita, osassa päärakennusaineena on toiminut pahvi. Slummeissa asuneet ihmiset ovat osittain maaseudulta muuttaneita ihmisiä, jotka ovat saapuneet suurkaupunkiin valojen houkuttelemana, ja osa on laittomia maahanmuuttajia.
Simón Bolívarin kunniaksi pystytetyt lukuisat muistomerkit ympäri Venezuelan kaupunkeja on koristeltu seppelein sekä hänen syntymäpäivänään että kirkkopyhinä, jolloin tunnelma vaihtelee hartaasta kunnioituksesta riemukkaaseen ilonpitoon. Maan kansallissankari on myös tavallaan tunnettu suomessa, sillä Aku Ankan koira Pulivari on nimetty Bolívarin mukaan.
Venezuelalaiseen perinteiseen kuuluu pääsiäisviikon päivien viettäminen aurinkorannalla ja iltaisin jumalanpalveluksissa. Kaikkialla maassa järjestetään myös suojeluspyhimyksien kunniaksi paraateja, fiestoja, joissa kiertelee paljon värikkäitä kulkueita, on paljon tanssia ja musiikkia ja muita suosittuja rituaaleja.Venezuelalaisilla on suomalaisiin verrattuna täysin erilainen joulupöytä, tällöin nimittäin ihmiset nauttivat keitettyä lihaa, riisiä, oliiveja, rusinoita ja kasviksia, jotka paistetaan ja kääritään maissitaikinan sisään. Tämän nyytin päälle kääritään kosteita banaaninlehtiä, minkä jälkeen se paistetaan uudelleen ja nautitaan kuumana. Ateriakokonaisuutta kutsutaan Hallacaksi, jonka valmistus on sosiaalinen tapahtuma, joka voi kestää jopa päiviä.
Ennen siirtomaa-aikaansa Venezuelan valtaväestönä olivat intiaanit. Maan kulttuuriin ovat intiaanien lisäksi vaikuttanueet espanjalaiset ja afrikkalaisten orjien jälkeläiset, joiden mukaan on esimerkiksi venezuelalainen musiikki kehittynyt. Perinteisiä käsityötaideteoksia ovat kudotut seinävaatteet, keramiikka ja kaulakorut. Näitä taidonnäytteitä nähdään melkein koko maassa, mutta Caracas edustaa Venezuelasta modernimpaa taidetta, osittain sen kärsimien maanjäristystuhojen vuoksi. Myös kansallisen öljyteollisuuden tuomat rikkaudet näkyvät kaupungin katukuvassa.
San Francisco de Yaren kylässä järjestetään vuosittain pyhän ruumiin juhlassa todella helvetillinen spektaakkeli. Paikalliset paholaistanssit ovat kiistatta venezuelalaisen kansallisperinteen kohokohta. Suuri osa kylän miehistä, naiset joutuvat tyytymään vain katselemaan, pukeutuvat kirkkaanpunaisiin viittoihin ja värikkäästi maalattuihin eläinnaamioihin ja tanssii rytmikkäästi kiihkeästi kalisevien marakassien säestyksellä. Tämä esitys on olennainen osa pyhän ruumiin juhlan katukulkuetta. Kulkue etenee kuitenkin katuosuudesta huolimatta tiukan aikataulun mukaan. Seremonia alkaa sen jälkeen, kun paikalliset kirkonmiehet ovat siunanneet Yaren paholaiset (diablos de Yare). Kulkueen johtajalla (primer capaz) on nelisarvinen naamio, jonka perässä seuraavat kolmisarvinen secundo capaz aj sitten muut kulkueen osanottajat kaksisarvisine naamioineen. Kulkueen tärkeimmät miehet esittävät tärkeimpiä rooleja neljä vuotta peräkkäin.Tämän häkellyttävän spektaakkelin juuret juontuvat 1700-luvulle. Sen jälkeen kun Venezuelan siirtomaahallitsijat olivat kieltäneet mustien orjien pääsyn Yaren kirkkoon, nämä pukeutuivat paholaisnaamioihin ja vaativat äänekkäästi pääsyä sisään. Sattumalta tämä tapahtui kuukausia kestäneen kuivuuden jälkeen, ja välittömästi tapahtuneen jälkeen taivas repesi sateeseen. Ihmeen koettiin olevan merkki jumalalta, ja orjat saivat siitä hyvästä tulla taas kirkkoon.
Lähteet:
fi.wikipedia.orgwww.venezuela.fiMaailmalla: Amerikka Weilin+Göös Oy (2009)
Tehnyt: Aleksi